Palmusunnuntaita, sairastelua, synttäreitä ja kesäaikaa

Maaliskuu ei ole ollut ollenkaan sellainen kuukausi kuin etukäteen toivoin tai suunnittelin. Harvoinpa ne asiat menevät niin kuin ajattelee, mutta tämän kuukauden tummat sävyt tulivat erinäköisistä sairasteluista, jotka ovat olleen riesana enemmän kuin tarpeeksi. Nyt taas olemme toiveikkaita siitä, että saisimme olla terveinä koko porukka. Hyvät yöunet tuntuvat ylellisyydeltä katkonaisten ja osin valvottujenkin öiden jälkeen. Samoin illat tuntuvat mukavan helpoilta, kun ketään ei tarvitse lääkitä ennen nukkumaanmenoa. On nimittäin kohtuu ärsyttävää oikaista itsensä illalla sohvalle ja kuvitella kaikkien olevan jo unessa ja sitten alkaa yskän poukutus, joka johtuu vain siitä, että on unohtanut antaa lääkettä ennen nukkumaan menoa.

Nannan kaverisynttäreiden myötä käänsimme lauantaina katseet kohti pääsiäistä ja kesäaikaa siitäkin huolimatta, että lauantaina saimme taas vaihteeksi uutta lunta senttikaupalla. Tänään aurinko on paistanut ja hanki kimaltanut. Mitenkään kovin suuresti siitä ei enää jaksa iloita, kun niin kovasti toivoisin jo lumien sulamista. Lupasinkin eilen, että en aio valittaa kurarapakoista ja muista kevään lieveilmiöistä sitten, kun ne viimeinkin tänne koittavat.

Kevätrapakot tietävät pyykinpesua, mutta pestään sitä meillä muutenkin. Tässä yhtenä päivänä olin kuulevinani pyykkikoneesta jotakin tavallisuudesta poikkeavaa kolinaa, mutta en sitten kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota, kun kone kuitenkin pyöri ihan normaalisti. Kun sitten ohjelman päätyttyä otin pyykkiä ulos, märkien lakanoiden mukana koneesta löytyi muutakin:

Meillä katsokaas pestään seinäpanelitkin.

Puhdasta hiljaista viikkoa kaikille!