Sosiaalinen media

Jokaisella vuodella, vuosikymmenellä ja aikakaudella ovat ne omat juttunsa, joista myöhemmin nämä ajat muistetaan. Sosiaalinen media lienee yksi niistä tämän vuosikymmenen jutuista, joihin jokainen törmää tavalla tai toisella. Ei edes tarvitse olla itse mikään sosiaalisen median suurkuluttaja törmätäkseen siihen siitä huolimatta. Kirjoitukset facebookissa, kuvat instagramissa, videot youtubessa yms. ovat arkipäivää. Sosiaalisen median eri muotoja siteerataan ja lainataan perinteisemmissä medioissa päivittäin.

Välillä sosiaalinen media tuomitaan kaiken pahan alkujuureksi, eikä siinä nähdä mitään hyvää. Onkin ihan totta, että kyseessä on laji, joka vaatii suuresti medialukutaitoa, kriittisyyttä ja kykyä ajatella asioita myös omilla aivoillaan. Pahimmillaan sosiaalinen media luo käyttäjälleen turhia paineita, huonommuuden tunnetta ja vääränlaista vertailua oman elämän ja muiden -somessa näkyvän- elämän välillä. Sillä niinhän se usein menee, ettei siellä facebookissa tai instagramissa näytetetä elämästä kuin niitä hauskoja, nokkelia ja hyviä hetkiä. Surut, murheet ja turhat toiveet itketään yksinäisyydessä.

Parhaimmillaan sosiaalinen media tarjoaa kuitenkin hyvän, nopea ja helpon väylän yhteydenpitoon. Vaikket soittelisi serkkusi kanssa juuri koskaan, on kuitenkin mukavaa nähdä hänen päivittävän joskus kuulumisiaan facebookiin tai instaan. Paljon kotona olevan elämä pyörii pitkälti yhden ja saman tontin ympärillä ja vielä pienemmässä mittakaavassa yksien ja samojen seinien sisällä. Tällöin sosiaalinen media tarjoavat tervetulleen tuulahduksen ulkomaailmasta.

Itse olen huono youtuben käyttäjä. En juurikaan katsele videoita, enkä ole koskaan ladannut sinne mitään (en edes osaa). Lähinnä kuuntelen sitä kautta musiikkia ja sitäkin aika harvakseltaan. Omat koululaiseni sen sijaan käyttävät youtubea paljon ja se tuntuu olevan heidän ikäisilleen luonteva mediamuoto. Tokihan se vaatii sen, että vanhempien pitää edes yrittää olla kärryillä siinä, millaista sisältöä he sieltä katsovat. Emme ole kuitenkaan lähteneet täydellisen kieltämisen tielle, koska en siihen itse usko ja youtubessa on paljon hyvääkin. 

Itselläni on profiili facebookissa ja vaikken nykyisellään sinne paljon mitään kirjoittelekaan, seuraan sitä säännöllisesti. Monet tapahtumailmoitukset yms. löytyvät facesta helposti, vaikka itse vierastankin sitä ajatusta, että facebook olisi tapahtumien yms. ainoa ilmoittelukanava.

Tällä hetkellä sosiaalisen median muodoista instagram on se palvelu, josta tykkään itse eniten. Olen kai sen verran lapsellinen, että tykkään katsella kuvia:D On ihan aidosti mukavaa nähdä välähdyksiä tuttujen ihmisten lomamatkoilta, tavallisesta arjesta ja elämästä, mutta aivan yhtä paljon nautin vaikkapa kauniiden luonto- tai sisustuskuvien katselemisesta instan kuvavirrassa. Monilla seuraamillani blogeilla on omat instasivunsa ja sitä kautta tulee seurattua myös blogeja. Niinpä tein myös tälle Puron varren blogille oman instagram-profiilin, se löytyy käyttäjänimellä @kotoelamaapuronvarresa. Joten, jos tykkäät seurata instagramia, niin käy klikkaamassa itsesi Puron varren seuraajaksi.

Ja sitten minulla olisi vielä kysymys blogin lukijoille. Olen nyt jonkin aikaa tehnyt postauksia niin, että laitan kaikki kuvat peräkkäin postauksen alkuun ja kirjoitan tekstin kokonaisuudessaan kuvien alle. Mitä mieltä olette tästä? Onko hyvä vai huono? Jatkanko näin vai olisiko parempi, jos kuvat olisivat entiseen malliin tekstin väliin ripoteltuja? Mieluusti kuulisin mielipiteitä tästä, kiitos:)