perjantai 6. maaliskuuta 2020
Terveiset hiihtolomalta
Kauniin auringonpaisteiset terveiset hiihtolomaviikolta! Tällä hetkellä Puron varresa yskii 3/7 ja kuumeilee 1/7. Perussettiä siis lomaviikolle. Perjantaita elellään ja tunnelma täällä kotosalla on juuri nyt rennon leppoisa. Koululaiset siivosivat koko talon, kun oma aikani meni pientä kuumepotilasta hoitaessa ja ruokaa laittaessa. Siivotussa kodissa onkin nyt hyvä ottaa rennosti, katsella tallenteita menneeltä viikolta ja tehdä juttuja, joista itse kukakin tykkää. Tällaiselle olemiselle ei vielä tällä lomaviikolla ole ollutkaan aikaa, sillä alkuosa hiihtolomasta kului partioleirillä. Oma osuuteni leiristä meni puolivaloilla ajamiseksi, koska kotona sairastettiin samaan aikaan, mutta oma nuoriso oli tyytyväinen viikon antiin ja toivottavasti muutkin kokivat samoin.
Lippukuntamme sai vieraita Romanian suunnalta, jossa meillä on ystävyyslippukunta. Leirin teemana oli kierrätys, jota lähestyttiin monesta eri suunnasta. Nuoret pääsivät näkemään mm. muovipullon koko kierron kaupan pull
onpalautuspisteestä siihen pisteeseen, jossa uutta juomaa pullotetaan kierrätysmuovista tehtyihin pulloihin. Leirin työpajoissa valmistuivat monenlaiset askartelut ja käyttöesineet kierrätysmateriaaleista. Ja erään illan muotinäytöksessä loistivat mallit päällään vaatteet ja asusteet, jotka olivat kaikki ostettu kirpparilta huikeaan alle 20 euron hintaan.
Vaikka Suomen talvi ei tänä vuonna ole parastaan antanut, saimme kuitenkin tälle viikolle lunta, pakkasta ja taivaalle tähtiä. Osa leirille suunnitelluista talvilajeista jouduttiin korvaamaan toisilla, mutta iltaisin lämpeni sauna ja avanto ja palju tarjosivat virkistystä ja rentoutusta sitä haluaville. Ja ilta illan jälkeen moni vieraistamme ja omista lippukuntamme nuorista suuntasi kulkunsa saunalle.
Nyt vieraamme ovat jo turvallisesti kotona. Leirin päättyminen ei suinkaan päättänyt yhteistyötä Romanian suuntaan, vaan nyt jatkamme partiossa yhteisten tehtävien parissa ja puolentoista vuoden kuluttua on toivon mukaan aika, jolloin täällä suunnalla pakataan laukkuja ja suunnataan vastavierailulle.
lauantai 22. helmikuuta 2020
Tiedättekö sen tunteen, kun jollakin tavalla etsii suuntaa tai oikeita sanoja kuvaillakseen jotakin tilannetta tai tunnetta, mutta oikeita sanoja ei vain löydy. Ne pyörivät kielen päällä, mutta eivät suostu asettumaan sellaiseen järjestykseen, että ne ulos pääsisivät. Omalla kohdallani tällainen tilanne on olllut melkeinpä koko alkuvuoden. Päivät kulkevat, askelet soljuvat, mutta sanat pyörivät, eikä niitä osaa sanoiksi asettaa.
Ja sitten yhtäkkiä törmäät jonkun toisen kirjoittamaan tekstiin, joka sanoittaa osuvasti kaiken sen, mille et itse ole sanoja löytänyt. Olen ennenkin hehkuttanut runoilija Elina Salmisen tekstejä. Jälleen kerran tämä sanankäytön rautainen ammattilainen osasi tiivistää muutamaan riviin, miksi tietynasteinen tyhjyys ja suunnattomuus ovat välillä tarpeen.
ILMAN NIITÄ PÄIVIÄ
JOTKA OVAT VAIN
TILAA ASKELTEN VÄLISSÄ
MAATA JOHON JALKA
EI LASKEUDU
EMME KOSKAAN
TAITTAISI MATKAA
SEURAAVALLE
NÄKÖALAPAIKALLE
- Elina Salminen-
Huikea ajatus lauantai-iltaan, että tämän kaiken suhmuroinnin keskellä olemme sittenkin matkalla näköalapaikalle!
sunnuntai 16. helmikuuta 2020
Yskä pistää pieneksi
Kun yskä iskee, kurkkua kutisee ja nenä vuotaa, on elämä pätkän verran normaalia tympeämpää. Tavallinen talviflunssa ei ole mikään korona-virus tai musta surma, mutta kovasti se elämää kaventaa. Tavallisen arkiset kotityöt, joita yleensä ei edes erityisesti ajattele tekevänsä, tuntuvat yhtäkkiä lähes ylivoimaisilta voimainkoetuksilta. Ei tarvitse miettiä kuoriiko työläästi perunoita vai keittääkö suosiolla ruuaksi makaronia. Petaanko aamulla sängyn vai annanko olla? No tietenkin annan, illalla siihen taas kuitenkin nukahdetaan. Sitä laahustaa eteenpäin lökökalsareissa nenäliinapaketti toisessa ja kurkkupastillirasia toisessa kädessä ja yskii, yskii, yskii. Köh! Niisk!
Yskä pistää kaiken jotenkin sellaiseen minimaailmaan, johon ei mahdu muuta kuin kahden köhimisen välinen aika. Pää ei suostu käsittelemään mitään vähänkään suurempaa asiaa ja jo pelkkä wilma-viestien tulva saa olon kumman ärtyneeksi. Mitä minua tämmösillä viesteillä vaivataan, kun yskin. Miten muu maailma kehtaa mennä eteenpäin, kun minä en juuri nyt pysy mukana. Minäminänimä. Sairastaessa minusta tulee pahantuulinen ja itsekäs. Oikein ärsyttävä ihminen
JVG:n pojat laulavat ikuisesta vapusta. Ulos katsoessa näyttää ennemminkin siltä, että ikuinen marraskuu on jämähtänyt paikalleen kuin täi tervaan. Sekään ei mieltä suuremmin piristä. Tosin mieheni tuossa äsken kommentoi ystävällisesti ulkonäköäni, että useamman päivän potemisen jälkeen näytän siltä kuin olisin viettänyt ikuista vappua jo pitemmän aikaa.
Mutta jotain hyvääkin tässä on. Kun ei jaksa, pysty eikä kykene, on kai sitten sama maata sohvalla. On tullut katsottua useampikin sellainen tallenne, joka on odottanut vuoroaan piktään. Yleensä vain tallennan ohjelmia ja unohdan sitten ne katsoa. Tytöille annoin eilen vapaat kädet ruuan suhteen ja söimme ulkona trangialla keitettyjä nuudeleita. Isoveli on kyydittänyt pikkuveljeä mönkijällä pitkin pihaa ja kumpikin on viihtynyt mainiosti. Ja tuleepa nukuttua kunnon yöunet, kun ei iltaisin huvita kupeksia ilmanaikojaan hereillä, tapa josta haluan pitää kiinni jatkossakin. Joten ei tässä oikeasti ole mitään hätää, kunhan tylsyyttäni rutisen.
Osaanpa taas arvostaa terveitä hetkiä.
lauantai 8. helmikuuta 2020
Vuosi
On kulunut vuosi ja vähän päälle siitä, kun aloitin työt kodin ulkopuolella. Tässä ajassa uudenlainen arki on luonnollisesti löytänyt omat uomansa, mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella muistiin joitakin niistä asioista, jotka ovat työn myötä eri tavalla kuin ennen.
Ryppyiset lakanat
Ennen silitin aina kaikki lakanat pesun jälkeen. Nykyään silitän ne, jos ehdin tehdä sen heti sen jälkeen, kun otan lakanat kuivumasta. En jemmaa niitä mihinkään odottamaan, vaan taittelen ne suoraan kaappiin, jos en ehdi silittää. Silittämisen sijaan saarnaan perheelle, että lakanat pitää kuivumaan laittaessa suoristaa mahdollisimman hyvin.
Oma aika
Työmatkaan minulla kuluu päivässä yhteensä reilusta tunnista puoleentoista tuntiin. Tämän ajan, jonka vietä autossa, voin periaatteessa käyttää miten haluan. Olenkin kuunnellut radiota oikein olan takaa, iltapäivisin voin soittaa jollekin tai sitten vain olen hiljaa omien ajatusteni kanssa. Iltapäivällä kotiin ajaessa on hyvä siirtyä työmoodista kotimoodiin, sillä kotiarki on edessä samantien, kun oven avaan. Nautin suuresti näistä rauhallisista ajomatkoista.
Etukäteen tehdyt ruuat
Tulen kotiin siten, että kaikilla on kova nälkä. Mikäli haluaa elää vaarallisesti ja saada kaikki pahalle tuulelle, niin tässä vaiheessa kannattaa jättää edellisenä päivänä ruoka tekemättä. Yleensä vältän tätä niin pitkään kuin voin ja siksi meillä syödään iltapäivisin lähes poikkeuksetta edellisenä päivänä tehtyä ruokaa. Välillä soitan matkalta kotiin ja pyydän lapsia laittamaan perunat kiehumaan tms., mutta kaikkein parhaiten alkavat ne illat, jolloin ruoka on lämmittämistä vaille valmiina jääkaapissa. Viikonloppuisin yritän paikkailla ja teen ruokaa, joka syödään samantien.
Pyykkivuoret
Pyykkihuolto on suosikkikotityöni. Totuus on kuitenkin se, että illan aikana ei ehdi rajattomasti pestä pyykkiä ja välillä on iltoja, jolloin pyykkikonetta ei ehdi laittaa pyörimään ollenkaan. Arvelen, että pyykkikasat paljastavat ulkopuoliselle parhaiten, että meillä ei ole päivisin ketään kotona. Viikonloppuisin yritän tätä sumaa selvittää urakalla, mutta viikon aikana pestävää tuppaa kertymään.
Huono omatunto
Niin, ei siitä pääse mihinkään, että jonkin asteinen huono omatunto seuraa minua koko ajan. Huono omatunto lähinnä siitä, etten ole enää lasten arjessa niin paljon läsnä ja mukana kuin ennen. En ehdi tekemään heidän kanssaan asioita niin paljon kuin haluaisin, en ehdi pitää yhteyttä ystäviini niin usein kuin haluaisin (automatkoista huolimatta), en ehdi käydä omien vanhempieni luona niin usein kuin haluaisin ja moni, moni muu asia. Tiedän, että näin on monen muunkin työssäkäyvän kohdalla, mutta ei se mukavalta tunnu.
Omatoimisuus
On ehkä vähän puolueellista sanoa, mutta sanon kuitenkin, että tällä hetkellä meidän lapset (koululaiset varsinkin) ovat hyvinkin omatoimista porukkaa. Uuden arjen myötä heidän on ollut pakkokin ottaa entistä enemmän vastuuta omasta koulunkäynnistään ja muista menoistaan. Ja ilokseni olemme huomanneet, että tämä vastuunotto on onnistunut. Toki on aamuja, jolloin luistimet ovat jääneet kotiin, mutta vastaavasti sitten on niitä päiviä, jolloin luistimet ovat lähteneet kouluun mukaan, vaikkei kukaan niistä ole missään vaiheessa muistuttanut. Yläkoululainenkin on ehtinyt aamulinjuriin lähes joka aamu. Ja mikä parasta, tulen lähes joka päivä kotiin, jonka keittiö on siivottu!
Palkka
Olisi tekopyhää väittää, etten olisi iloinen kuukausipalkasta. Tietysti olen:D
Ryppyiset lakanat
Ennen silitin aina kaikki lakanat pesun jälkeen. Nykyään silitän ne, jos ehdin tehdä sen heti sen jälkeen, kun otan lakanat kuivumasta. En jemmaa niitä mihinkään odottamaan, vaan taittelen ne suoraan kaappiin, jos en ehdi silittää. Silittämisen sijaan saarnaan perheelle, että lakanat pitää kuivumaan laittaessa suoristaa mahdollisimman hyvin.
Oma aika
Työmatkaan minulla kuluu päivässä yhteensä reilusta tunnista puoleentoista tuntiin. Tämän ajan, jonka vietä autossa, voin periaatteessa käyttää miten haluan. Olenkin kuunnellut radiota oikein olan takaa, iltapäivisin voin soittaa jollekin tai sitten vain olen hiljaa omien ajatusteni kanssa. Iltapäivällä kotiin ajaessa on hyvä siirtyä työmoodista kotimoodiin, sillä kotiarki on edessä samantien, kun oven avaan. Nautin suuresti näistä rauhallisista ajomatkoista.
Etukäteen tehdyt ruuat
Tulen kotiin siten, että kaikilla on kova nälkä. Mikäli haluaa elää vaarallisesti ja saada kaikki pahalle tuulelle, niin tässä vaiheessa kannattaa jättää edellisenä päivänä ruoka tekemättä. Yleensä vältän tätä niin pitkään kuin voin ja siksi meillä syödään iltapäivisin lähes poikkeuksetta edellisenä päivänä tehtyä ruokaa. Välillä soitan matkalta kotiin ja pyydän lapsia laittamaan perunat kiehumaan tms., mutta kaikkein parhaiten alkavat ne illat, jolloin ruoka on lämmittämistä vaille valmiina jääkaapissa. Viikonloppuisin yritän paikkailla ja teen ruokaa, joka syödään samantien.
Pyykkivuoret
Pyykkihuolto on suosikkikotityöni. Totuus on kuitenkin se, että illan aikana ei ehdi rajattomasti pestä pyykkiä ja välillä on iltoja, jolloin pyykkikonetta ei ehdi laittaa pyörimään ollenkaan. Arvelen, että pyykkikasat paljastavat ulkopuoliselle parhaiten, että meillä ei ole päivisin ketään kotona. Viikonloppuisin yritän tätä sumaa selvittää urakalla, mutta viikon aikana pestävää tuppaa kertymään.
Huono omatunto
Niin, ei siitä pääse mihinkään, että jonkin asteinen huono omatunto seuraa minua koko ajan. Huono omatunto lähinnä siitä, etten ole enää lasten arjessa niin paljon läsnä ja mukana kuin ennen. En ehdi tekemään heidän kanssaan asioita niin paljon kuin haluaisin, en ehdi pitää yhteyttä ystäviini niin usein kuin haluaisin (automatkoista huolimatta), en ehdi käydä omien vanhempieni luona niin usein kuin haluaisin ja moni, moni muu asia. Tiedän, että näin on monen muunkin työssäkäyvän kohdalla, mutta ei se mukavalta tunnu.
Omatoimisuus
On ehkä vähän puolueellista sanoa, mutta sanon kuitenkin, että tällä hetkellä meidän lapset (koululaiset varsinkin) ovat hyvinkin omatoimista porukkaa. Uuden arjen myötä heidän on ollut pakkokin ottaa entistä enemmän vastuuta omasta koulunkäynnistään ja muista menoistaan. Ja ilokseni olemme huomanneet, että tämä vastuunotto on onnistunut. Toki on aamuja, jolloin luistimet ovat jääneet kotiin, mutta vastaavasti sitten on niitä päiviä, jolloin luistimet ovat lähteneet kouluun mukaan, vaikkei kukaan niistä ole missään vaiheessa muistuttanut. Yläkoululainenkin on ehtinyt aamulinjuriin lähes joka aamu. Ja mikä parasta, tulen lähes joka päivä kotiin, jonka keittiö on siivottu!
Palkka
Olisi tekopyhää väittää, etten olisi iloinen kuukausipalkasta. Tietysti olen:D
perjantai 17. tammikuuta 2020
Koskivuori-sarja
Kuulutko siihen ihmisryhmän, joka lukee kirjan, eikä sen jälkeen palaa saman kirjan pariin vaikka se olisi ollut miten hyvä tahansa? Vai luetko hyviä kirjoja useampaan kertaan?
Minä kuulun ehdottomasti tähän jälkimmäiseen ryhmään. Hyvän kirjan tai kirjasarjan sattuessa kohdalle voin lukea sen monta kertaa. En toki lue kirjoja kahta kertaa peräkkäin, mutta ei ole ollenkaan poikkeuksellista, että luen jonkun kirjan muutaman vuoden välein.
Nuorena ei mielestäni ollut parempaa kirjasarjaa kuin L.M.Montgomeryn Anna-sarja. Olen lukenut Anna-kirjat elämäni aikana noin 15 kertaa läpi ja on enemmän kuin todennäköistä, että tulen ne vielä jossakin vaiheessa lukemaan taas uudelleen. Myöhemmin olen lukenut Harry Potterit useita kertoja. En yhtä usein kuin Anna-sarjaa, mutta aika monta kertaa kuitenkin.
Enni Mustosen Koskivuori-sarja kuuluu myös näihin yhä uudelleen ja uudelleen luettaviin kirjasarjoihin. Koskivuorelle en ole palannut yhtä monta kertaa kuin Prinssi Edwardin saarelle tai Tylypahkaan, mutta kirjasarja on tullut varsin tutuksi vuosien varrella. Viimeisimmäksi luin tämän sarjan loppuun menneen syksyn aikana ja viimeisen kirjan viimeisen luvun sain luettua viime vuosikymmenen viimeisinä päivinä.
Koskivuori-sarja on pala Suomen historiaa sellaisessa muodossa, että minä viihdyn, muistan ja ehkä vähän opinkin. Kirjasarja alkaa 1900-luvun alussa ja jatkaa kerrontaansa aina 1960-luvulle saakka. Niin kuin aika monet muutkin Enni Mustosen kirjasarjat, niin myös Koskivuori-sarjan kirjat ovat luettavissa itsenäisinä kokonaisuuksina. Eniten kirjoista saa kuitenkin irti, kun lukee ne kronologisessa järjestyksessä ja lukee niistä jokaisen. Kaikissa kirjassa on kahdesta kolmeen kertojaa, joiden elämät limittyvät toisiinsa. Päähenkilöt ovat Koskivuoren kartanon väkeä ja kartanoon kuuluvan torpan väkeä. Kartanon ja torpan asukkaiden välillä vallitsee hyvä ja syvä ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus, joka joutuu koetukselle Suomen historian eri vaiheissa. Tämä yhteys pysyi myös sen jälkeen, kun torpan maat eivät enää kartanolle kuuluneet, vaan torpparit saivat lunastaa torppansa itselleen.
Kerronnan taustalla vilisevät historialliset tapahtumat alkaen Suomen itsenäistymisestä, sisällissodasta, talvi- ja jatkosodasta jälleenrakentamisen aikaan. Sukupolvet vaihtuvat, mutta päähenkilöinä pysyvät vahvat ja rohkeat naishahmot, niin kuin Enni Mustoselle tyypillistä on.
Olen monesti miettinyt, miksi palaan näihin kirjoihin tasaisin väliajoin? Syitä taitaa olla aika monta. Pidän ylipäätään Enni Mustosen alias Kirsti Mannisen kirjoitustyylistä. Se on sujuvaa ja kohtuullisen nopealukuista. Pidän siitä, että kirjoissa päähenkilöt eivät ole liian hyviä. He eivät ole täydellisiä -kaukana siitä- ja siksi heihin on jotenkin helppo samaistua. Kirjojen päähenkilöt ovat yleensä aina ahkeria, työteliäitä ja sinnikkäitä naisia, jotka eivät turhasta valita. Pidän siitä, että lopulta asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kirjojen realistisuus siitä kärsii, niin en voi sille mitään, että toivon aina onnellista loppua. Aina. Onneksi se näissä kirjoissa melko hyvin toteutuu.
Tällä hetkellä minulla on koko Koskivuori-sarja kirjahyllyssä. Se on muutaman euron löytö lähikirjaston poistomyynnistä. Ihan kuin kirjat olisivat olleet siellä minua odottamassa<3
Hyviä lukuvinkkejä otetaan mielellään vastaan kommenttilaatikossa. Olen luvannut itselleni lukea tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna, jolloin lukeminen jäi harmittavan vähälle. Joskus kerron miksi näin kävi.
perjantai 3. tammikuuta 2020
Vuosikymmenen vaihteessa
Hyvää uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä kaikille Puronvarren vieraille! Muutaman viime päivän ajan erilaiset some-kanavat ovat täyttyneet koosteista viime vuodelta tai peräti koko viime vuosikymmeneltä ja koosteita ovat seuranneet suunnitelmat, haaveet ja tavoitteet uutta vuotta varten. Niitä on ollut tavattoman mukava lukea.
Omat koosteet menneistä jäävät tällä kertaa tekemättä. Todettakoon vain, että viime vuoden yksi merkittävimmistä asioista omassa elämässäni oli siirtyminen kodin ulkopuolelle töihin. Iso askel ja muutos koko perheelle. Tälle uudelle vuodelle toivon terveyttä ja sydämen iloa ja rauhaa kaikille läheisilleni ja toki myös itselleni.
Vuodenvaihde
Vuodenvaihteen ajaksi saimme vieraiksi lasten serkkujen perheen. Koti täyttyi ihmisistä, pelasimme useita eriä Carcassone-lautapeliä, saunoimme, herkuttelimme ja ammuimme raketteja. Lauhtunut ilma teki pihasta ärsyttävän liukkaan, eikä varsinaisesti houkutellut pitkiin kävelyretkiin tai ulkoiluihin. Mutta meillä oli oikein mukavaa. Vuosi ja vuosikymmen vaihtuivat.
Tuntui hurjalta ajatella, että seuraavan kerran vuosikymmenen vaihtuessa suurin osa meidän lapsistamme on jo nuoria aikuisia. Ajan kuluminen on samaan aikaan jännittävä, hieno ja pelottava asia. Pieni pessimisti minussa ajattelee, että voivatko asiat pysyä yhtä hyvinä seuraavat kymmenen vuotta, kuin mitä ne nyt ovat. Ja toisaalta, etukäteen murehtimalla ei saavuta takuuvarmasti muuta kuin turhia ryppyjä ja ennenaikaisesti harmaantuneita hiuksia.
Vielä on lomaa jäljellä
Joululomasta on jäljellä vielä muutama päivä. Me olemme saaneet jo tähän asti tavata loman aikana perheenjäseniä ja sukulaisia vaikka kuinka paljon. Kiitos kaikille vieraille! Iso osa teistä näitä juttuja kuitenkin täällä lukee, ainakin silloin tällöin:)
Loppuloman aion keskittyä kotitöihin, sillä niitähän riittää. Joulukuun aikana kävin lenkillä tasan kaksi kertaa. Jospa nuo liukkaat hellittäisivät, että ehtisin tammikuun aikana vaikka triplata tuon määrän. Kävelyni ulkona muistuttaa tällä hetkellä lonkkavaivaista pingviiniä, eikä ajatus murtuneista käsistä tai jaloista houkuttele.
Matka jatkuu
Tästä jatketaan eteenpäin vuotta 2020. Vuoden kuluttua olemme jo viisaampia siinä, mitä se piti sisällään.
torstai 26. joulukuuta 2019
Joulun aakkoset
Hyvää Tapaninpäivää sinne ruudun toiselle puolen! Täällä istun ja vietän yhtä mielihetkistäni eli nautin jouluisesta kodista ja kuuntelen talon hiljaisuutta muun perheen vielä nukkuessa. Yön aikana on satanut lunta, joten aamupäivän ulkoilun ohjelma on selvä: piha puhtaaksi, jotta vieraat mahtuvat iltapäivällä pihaan.
Puronvarren joulu on tähän saakka sujunut hyvin ja varsin perinteisissä merkeissä. Aaton vietimme kotona ja illaksi saimme mukaan omat vanhempani ja veljeni vaimonsa kanssa. Eilisen joulupäivän vietimme miehen lapsuudenkodissa ja tänään odottelemme vieraiksi tätini koko perhettä.
Tämän joulukuun aikana useammassa blogissa on näkynyt hauska listaus jouluun liittyvistä asioista aakkosten muodossa. Halusin itsekin toteuttaa tämän, mutta ennen joulunpyhiä ohjelmaa oli sen verran runsaasti, että blogin päivittäminen ylipäätään jäi tekemättä. Mutta kylläpä jouluiset aakkoset sopivat hyvin tähän varsinaiseen joulunaikaankin, joten olkaa hyvä, tältä näyttävät minun jouluaakkoseni.
A - Adventti
Odotuksen ja valmistautumisen aika. Joulunaika alkaa adventista.
B - Beetlehem
Ensimmäisen joulun tapahtumien polttopiste. Jos joulua ei olisi, tietäisikö kukaan edes missä Beetlehem on?
C - Celsius
Joulun säätilat ovat vuosien varrella vaihdelleet kylmistä lämpimiin. Tänä jouluna ei ole tarvinnut pakkasessa hytistä. Valkoinen joulu ylsi meille asti, vaikkei lunta paljon olekaan (tähän aamuun saakka).
D - Daavidin kaupunki
Okei, Beetlehem mainittiin jo, mutta muutakaan en keksinyt.
E - Enkelit
Tykkään enemmän enkelikoristeista mitä tonttukoristeita. Meiltä löytyy molempia.
F - Fyffe
Raha, money, massi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kuluu niin paljon kuin haluaa sitä kuluttaa (ja enemmänkin), myös jouluna.
G -????
Kuka keksii tähän jotakin? Kirjoittakaa kommentteihin.
H - Hiljaisuus
Aamujen hiljaisuus lataa minun akkuni.
I - Ilo
Jouluun kuuluu ilo, toivottavasti mahdollisimman monella. Edes pieni ilo, jos ei tänä vuonna suurta.
J - Jeesus
Joulun synttärissankari. Kovasti Jeesuksen merkitystä yhteiskunnassa koitetaan kieltää, mutta niin vain jouluevankeliumi oli osa meidänkin lasten koulun joulujuhlaa. Eikä kukaan edes kävellyt ulos.
K - Kuusi
Kuusi tuo viimeisen silauksen jouluiseen kotiin. Meillä on toistaiseksi ollut aito kuusi, mutta en sano totaalista "eitä" tekokuusellekaan.
L -Leivonta
Tykkään leipoa ja tekisin sitä paljon enemmän, jos olisi aikaa. Tänä jouluna olen leiponut aika paljon yhdessä omien tyttöjen kanssa
M - Musiikki
Joululaulut niin laulettuna kuin kuunneltunakin ovat joulun ajan parhaimpia juttuja.
N - Namut
Suklaata, suklaata. Edelleen muistelemme miehen kanssa kauhulla sitä erästä tapaninpäivää yli kymmenen vuotta sitten, kun kaikki suklaat olivat loppuneet. Eivät muuten sen jälkeen ole.
O - Onni
Onni pienistä ja suurista asioista. Jouluna ja muulluinkin.
P - Paketti
Lapsille tärkeitä, toki tykkään itsekin.
Q - Quirinius
Herra Isoherra, jonka käskystä kukin meni verollepantavaksi omaan kaupunkiinsa.
R - Rauha
Joulurauhaa on monenlaista. Ei välttämättä vaadi totaalista hiljaisuutta ja järjestystä. Kullekin omanlaista.
S - Seimi
Muutamia vuosia sitten isäni teki minulle jouluseimen, jonka laitan joulukuusen viereen muistuttamaan joulun todellisesta merkityksestä silloinkin, kun olohuoneen täyttävät uudet lahjat ja lahjapaperit.
T - Tontut
En niin kovin paljon perusta, mutta kuuluvathan ne toki joulun ajan koristeisiin.
U - Uuni
Ja erityisesti leivinuuni, jossa meillä paistuu joulukinkku.
V - Valkea joulu
Tänä vuonna on valkea joulu. Mikähän mahtaa olla tilanne kymmenen vuoden kuluttua?
W - ????
Kuka keksii?
X - x-tekijä
Aina kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. Yllättäviä muuttujia mahtuu mukaan joka joulu.
Y - Ystävät
Joulun ja uudenvuoden aikoihin on usein mahdollisuus nähdä niitäkin ystäviä ja sukulaisia, jotka asuvat kauempana.
Z - Zzzzz
Uni on tärkeää joulunakin. Oma ongelmani on, etten tahdo malttaa mennä nukkumaan.
Å - Åbo
Suomen Turku, Suomen virallinen joulukaupunki, minun ja puolisoni kotikaupunki noin neljän vuoden ajan, esikoisemme syntymäpaikka.
Ä - Äänet
Joulumuistoihin liittyy ääniä: kinkun tirinä uunissa, kiukaan sihahdus löylyä heittäessä, lumen narina jalkojen alla, lahjapapereiden rapina. Meidän keskimmäinen lapsi esitti hauskan esityksen, miltä oli omasta huoneesta käsin kuulostanut eräs ilta, jolloin miehen kanssa paketoimme lahjoja olohuoneessa.
Ö - Ööööö
Mitä sitten? Joulun jälkeen katse uuteen vuoteen, mutta sitä ennen nautitaan tästä ajasta. Ei heti kiirehditä eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











